Kolmantena, eli viimisenä päivänämme Pariisissa, herättiin aikasin, koska meillä oli vielä paljon tehtävää ja nähtävää. Käytiin hotellin aamupalalla, mikä ei kyllä ollu mitenkään suositeltava, koska siellä ei ollu melkein mitään erikoista ja monet jutut oli myös jo loppunu. (Muutenhan toi hotelli oli ainakin meille aivan loistava sijaintinsa ja palvelunsa takia, joten sitä suosittelisin kyllä mielellään! Art Hotel Eiffeliä siis kannattaa googlailla jos Pariisiin aikoo!) Aamupalan jälkeen luovutettiin huoneemme ja jätettiin tavarat vielä hotellille säilöön.
Ensimmäisenä suunnattiin kattomaan Notre Damea. Sen ympärillä oleva alue oli tosi kivan olonen ja meitä harmittikin, kun oltiin jo syöty aamupalaa, koska tuolla näytti olevan kaikkia kivoja kahviloita yms. Notre Damekin löydettiin, mutta ei jaksettu jäädä jonottelemaan sinne sisälle, vaikka oltiinkin luettu, että pitkätkin jonot sinne yleensä liikkuu tosi nopeasti. Meillä oli tälle päivälle kuitenkin vielä niin paljon tekemistä, että päätettiin jättää tämä jonottelu väliin ja suunnata kohti seuraavaa kohdetta.
Seuraavana käveltiinkin Louvrelle, koska haluttiin nähdä ainakin se pyramidi. Ei oltu varauduttu menemään sisälle asti, koska luultiin, että jouduttais jonottelemaan pitkään, mutta kun nähtiin kyltti, missä luki, että jonotusaika sillä hetkellä olis vaan puol tuntia, päätettiin jäädä hetkeks aikaa siihen jonoon katsomaan, että kuinka nopeasti se liikkuu. Ja yhtäkkiä oltiinkin jo sisällä! Ei varmasti jonotettu edes sitä puolta tuntia. Siinä jonossa meidän edessä oli muuten sellanen brittiläinen äiti poikansa kanssa. Se äiti näytti aina välillä kuuntelevan meidän juttuja ja yhtäkkiä se kääntyikin meihin päin ja kysyi, että puhutaanko me suomea. Se oli kuulemma joskus asunut Unkarissa ja kuullut, että suomi on unkarin sukulaiskieli, joten sen perusteella se kuulemma arvas. Ja pakko se on rueta uskomaan, että niissä kielissä on jotain samaa, koska niin monelta ollaan tosta asiasta jo kuultu!
Yksi syy, minkä takia haluttiin tohon Louvren jonoon jäädä, oli se, että tiedettiin, että sinne pääsee kaikki alle 25-vuotiaat ilmaseksi. Tottakai tollanen pitää siis käyttää hyödyksi, eihän sitä tiedä koska tonne pääsee uudelleen! Passia vilauttamalla päästiinkin suoraan sisälle ja suunnattiin tietysti sen ainoon maalauksen, jonka tiedettiin tuolla olevan, eli Mona Lisan (tai ranskalaisittain la Joconden, tiesittekös sitä?) luo. Mona Lisa olikin helppo löytää kaikkien opastekylttien avulla, eikä siellä ollut niin paljon ihmisiäkään, kun olisin luullut. Kaikki myös aina sanoo, että Mona Lisa on paljon pienempi, kuin ne oli kuvitellu, joten olin varautunu johonkin postimerkin kokoiseen pikku maalaukseen (vähän liioteltuna!), mut eihän se nyt kuitenkaan ihan niiiiin pieni ollut! Oli myös outoa, että siitä sai ihan vapaasti ottaa kuviakin, luulin senkin olevan kiellettyä.
Varmasti tuollakin olis ollut paljon muitakin hienoja maalauksia, mutta niitä meillä ei kuitenkaan ollut aikaa jäädä katselemaan. (Oon muuten joskus ranskantunnilla kuullut, että koko Louvren kiertämiseen, tai siis kaikkien teosten näkemiseen, menisi koko elinikä, eikä sekään taitaisi riittää, jos kaikkia taideteoksia siis haluaisi ihailla pidempäänkin... Onkohan tää totta?)
Jos Mona Lisan löytäminen oli helppoa, niin tuolta ulos pääseminen olikin sitten työn ja tuskan takana! Yritettiin seurata kaikkia mahdollisia EXIT-kylttejä, mutta joka paikassa nuo ulospääsyt olikin lukittu. Välillä siellä myös kuulu kaikkia ihme hälytysääniä ja yhdessä vaiheessa kuulin jopa kuulutuksen, missä kaikkia vierailijoita kehotettiin siirtymään mahdollisimman pian ulos. Syytä en kuullut, mutta kyllä meinas jo paniikki iskeä, kun kuvittelin mitä kaikkea siellä vois tapahtua. Kukaan muu ei kuitenkaan näyttänyt olevan paniikissa, joten yritin rauhoitella itseäni, että ehkä täältä vielä ulos selvitään. En uskaltanu Miiallekkaan sanoa mitään siitä kuulutuksesta, ettei se kans säikähtäis, koska oltiin jo muutenkin ihan toivottomia, kun ei vaan löydetty ulos! Oli kyllä yks elämäni kauheimmista tilanteista! Loppu hyvin, kaikki hyvin ja Louvrestakin on pihalle selvitty!
Seuraavana suunnattiinkin kahteen Pariisin suurimpaan ostoskeskukseen, Galeries Lafayetteen ja Printempsiin, missionamme päästä ostamaan kuuluisia Laduréen macaronseja. Herkkujen löytäminen ei yleensäkään oo tuottanu vaikeuksia, ja tälläkin kertaa meillä oli rasialliset macaronseja kädessämme melko nopeasti. Sitten oltiinkin taas hukassa, kun noilla tavarataloilla tosiaan on kokoa aika paljon, eikä osattu tulkita kuuluuko meidän etsimä Paperchase maison-, femme-, vai jopa homme-osastolle, jotka siis kaikki oli omia rakennuksiaan. Ja olikohan siellä vielä ihan vaan "luokatonkin" Galeries Lafayette?
Verensokerikin oli tässä vaiheessa jo niin alhaalla, että oli pakko syödä jotain, että jaksaisi. Eipä siis tarvinnut kauaa miettiä, kun yhden kahvilan ikkunassa näkyi Merveilleux-leivos, jota olin halunnut maistaa! Ei kyllä yhtään vastannut mun odotuksia, koska tuo oli siis pelkkää marenkia, minkä sisällä oli jotain ällömakeeta valkoista höttöä ja päällä vielä suklaata. Aivan liian makeeta mun makuun ja tosta tulikin vaan huono olo :D
 |
| Galeries Lafayetten kuuluisa kupolikatto. |
Tuolta ostoskeskuksilta suunnattiinkin vielä kerran Rue de Rivolille, koska mua oli jäänyt vaivaamaan se 34 euron jättimatkalaukku. Ei kuitenkaan haluttu kävellä koko Rivolia uudestaan läpi, vaan yritettiin päästä metrolla lähemmäs. Jälleen kerran oltiin hieman eksyksissä, mutta lopulta oikea kauppa kuitenkin löytyi ja sain matkalaukun! Sitä olikin sitten mukava raahata takaisin Hollantiin.
 |
| Väsynyt minä ja vielä kerran Eiffel! |
Oltiin myös jätetty turistikrääsän ostelu taas aivan viime tippaan ja nyt kiireessä yritettiinkin etsiä postikortteja, magneetteja ja avaimenperiä. Kun krääsää oli haalittu tarpeeksi, suunnattiin hotellille hakemaan tavaramme ja siitä sitten metrolla linja-autoasemalle odottelemaan bussia. Ei ihan ehkä sen hirveän tavarapaljoutemme kanssa näytetty siltä, että oltiin oltu reissussa kolme (tai no neljä..) päivää, mutta me molemmat siis ostettiin talvitakit, jotka vei paljon tilaa, joten ei meillä oikeesti ollu niin paljon tavaraa, kuin ehkä näytti. :D
Oltiin taas asemalla sen verran ajoissa, että saatiin samat paikat bussissa, kun tulomatkalla ja seuraava yö vietettiinkin sitten taas bussissa. Kovasti yritin kyllä valvoa, koska rakastan istua autossa (jos oon ottanu matkapahoinvointilääkkeen) ja oishan se nyt ollu siistiä nähdä minkälaisia reittejä siellä esimerkiks Belgian läpi ajeltiin. Toki sillon yöllä ei oikein nähny mitään, kun oli niin pimeetä, joten kyllä siinä uni tuli välillä väkisinkin silmään. Brysseliä kerettiin taas tuijotella, kun oltiin just siihen aikaan taas hereillä. Aamulla puoli seitsemän aikaan oltiinkin sitten taas Amsterdamissa.
 |
| Meidän hotellin aula. |
 |
| Bussissa meillä oli halvat huvit, kun seurattiin paljon tuo heijastuskello aina näytti... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti