Hollannin outoudet ja ihmetyksen aiheet (niitä riittää, joten varaudu romaaniin!)

PYÖRÄT - Ikuinen pyöräkammo tuli tuolta pyöräilijöitten luvatusta maasta. En uskalla mennä enää Amsterdamiin junalla, kun en uskalla kävellä siitä asemalta keskustaan sen karmean (pyörä)liikenteen takia. Oltiin Miian kanssa koko syksy ihan friikkejä tuolla, kun ei omistettu pyöriä, mut se oli kyllä ihan kaikkien onni, ettei meitä päästetty siihen sekopääliikenteeseen.

    

SÄHKÖPYÖRÄTUOLIT - Ihan oikeesti, eikö ne hollantilaiset osaa kävellä? Tai meneekö niitten lonkat rikki nuorena tosta kaikesta pyöräilystä? Heti, kun ne ei jaksa enää polkee normipyörää, niin ne siirtyy sähköllä käyviin versioihin. Tosi moni vanhus, tai no siis yllättävän nuoretkin, liikku tollasilla sähköpyörätuoleilla, jotka on tietysti myös kustomoitu, niinku pyörätkin. Ihmeteltiin tätä yhdelle hollantilaiselle miehelle kerran junassa ja se kerto, että lääkärit ennemmin laittaa vanhukset tällasiin, ku esimerkiks leikkaa niitä. Kummallista.

 

Ja mikä tämä on??

PITKÄT IHMISET - Hollantilaisethan on tutkitustikin jotain maailman pisimpiä ihmisiä ja sen kyllä huomas, etenkin naisista. Hauskin juttu tähän liittyen oli se, kun keskustelin meidän luokan hollantipojan kanssa kyseisestä aiheesta.  Se kun oli hollantilaiseks tosi lyhyt ja kertomansa mukaan myös perheessään se poikkeus, joka vahvistaa säännön. Kuulemma kaikki muut senkin perheestä, siskot mukaan lukien, on paljon sitä pidempiä. Voi raukkaa!

Lisää tästä aiheesta: How did the Dutch get so tall?

RUOKAVALIO - Vaikuttaakohan hollantilaisten ruokavalio niiden pituuteen? Aamupalaksi ne syö kuulemma leipää, johon laitetaan päälle strösseleitä. Erilaisia strösseleitä löytykin kaupoista hyllykaupalla. Meitä kummastutti myös se, että hollantilaiset ei syö lämmintä lounasta. Esimerkiksi meidän koulussa oli myynnissä oikeestaan vaan leipiä. Valkosta leipää, jonka välissä usein vielä majoneesia. Meidän harjottelupaikassa ne lapset osti koulun kioskista nuudeleita ja söi niitä. 

Toinen lounasvaihtoehto meidän koulussa oli leivitetty lihapala, joita löyty myös jokaisesta Snackbarista. Snackbar taas oli todella pikaruokaa. Niissä ruoka oli luukkujen takana ja ostettiin laittamalla kolikko koneeseen, joka sitten aukas luukun.

Tuollapäin ilmeisesti tykätään tosissaan myös majoneesista. Sitä oli leipien lisäksi tungettu paljon muuhunkin ja esimerkiks ranskalaisten kanssa oli aina majoneesia, eikä juuri koskaan ketsuppia, joka meillä Suomessa on ehkä yleisempää.

Snackbar

TALOT - Hollantilaisissa taloissa on usein isot ikkunat. Niissä ei pidetä verhoja edessä, vaan ihmisten koteihin näkee sisälle, usein ihan talon läpi ja takapihalle asti. Jo heti alkusyksystä, vaihtareiden tilaisuudessa meille painotettiin, että ihmisten koteihin ei kuitenkaan ole soveliasta kurkistella - mutta mitäs eivät laita verhoja!

Hollantilaiset on myös parempia viherpeukaloita kuin suomalaiset. Aina, jos talossa oli vähänkään pihaa, oli se viimisen päälle laitettu. Pihat oli myös koristeltu näyttävästi, jos asukkailla oli joku juhla tai esimerkiksi lapsi syntynyt.

Sisällä taloissa omituinen piirre oli lavuaarit makuuhuoneissa. Se näytti vähän erikoiselta näin suomalaisin silmin, mutta oli ainakin useiden kämppisten kanssa asuvien mielestä kätevä ratkasu, kun omassa huoneessa pysty esim. pesemään hampaat.

Ainakin monissa opiskelijakämpissä, sisällä tupakoiminen oli tuolla ok. Taas melko omituista (ja ällöttävää) suomalaisesta. 

HOLLANNIN KIELI -Yllättävää hollannin kielessä oli se, että kirjoitettuna se oli monin paikoin tosi samanlaista kuin ruotsi. Ääntäminen olikin sitten ihan eri juttu, enkä vieläkään osaa sanoa hollanniksi muuta kuin ik ben Jonna (minä olen Jonna), dank je wel (kiitos), alstublieft (ole hyvä) en (ja) doei (heippa) ja noidenkin ääntämisestä mua on pilkannut esim. yks tarjoilija :D Luen kyllä sujuvasti etenkin ruokalistaa hollanniksi!

Melkein kun utgång..

VIRALLISUUS JA KOULUJÄRJESTELMÄ - Hollannissa monet järjestelmät ja säännöt oli meidän mielestä yllättävän jäykkiä ja vanhanaikaisia. Esimerkiksi kouluun ilmoittautuessamme meillä olis pitäny olla syntymätodistukset mukana. No eihän meillä Suomessa paperisia syntymätodistuksia tarvii mihinkään, joten sen etsiminen oli työn ja tuskan takana.

Outo oli meidän mielestä myös Hollannin koulujärjestelmä. Tästä voisin jauhaa vaikka kuin pitkästi, mutta oon kirjottanu siitä muistaakseni jo aiemminkin, joten kerron vaan lyhyesti. Hollannissa oppilaat jaetaan siis ala-asteen jälkeen eri "leveleille" joidenkin tasokokeiden mukaan ja se level määrittää jo aika pitkälti sen, et pääsetkö esim. yliopistoon vai tuleeks susta duunari. Meidän harjottelupaikassa ne lapsetkin kysy meiltä heti, et millä levelillä ollaan oltu koulussa, kun oltiin jossain asiassa niiden mielestä ilmeisesti niin fiksuja? :D

On ne kuitenkin opetuksessa ainakin jotain tehny oikein, koska nähtiin tutkimus, jonka mukaan 90% hollantilaisista pystyy keskustelemaan englanniksi, kun vastaava luku esimerkiksi Suomessa on 70%. (ko. kartta) Hollantilaiset kyllä olikin todella hyviä englannissa, kun vertaa esimerkiksi naapurimaihin, joissa syksyn aikana vierailtiin. Yksi syy tähän varmaankin on se, että englanninkielisiä tv-sarjoja tai elokuvia ei ole dubattu.

Meidän koulu...

... ja sen virallisuuden päämaja Studentenbalie, jossa mikään ei koskaan onnistunu.

Mistä pääsemmekin seuraavaan hilpeyttä aiheuttaneeseen outouteen...

ELOKUVIEN VÄLIAIKA - Ei oltu uskoa silmiämme ekaa kertaa tuolla elokuvissa käydessämme, kun yhtäkkiä kesken elokuvan valkokankaalle ilmestyi teksti "PAUSE". Naurettiin Miian kanssa vedet silmissä, kun toi tuli ihan puun takaa. Edelleenkin naurattaa.

SINTERKLAAS & ZWARTE PIET - Tästäkin aiheesta oon kirjottanut aiemmin, mutta onhan tää nyt pakko mainita, koska etenkin Zwarte Pietenit ja niiden Espanja-yhteydet kummastuttaa edelleen!

LEPPÄKERTUT - Ensimmäisen kerran huomattiin leppäkerttu-laatta maassa, kun oltiin kävelyllä ympäri Enschedeä. Tämä laatta oli koulun edessä, joten ajateltiin sen olevan vaan joku sen koulun juttu. Pitkin syksyä törmäiltiin kuitenkin samoihin leppäkerttuihin muissakin kaupungeissa, esim. Amsterdamissa ja Utrechtissä, joten ruettiin pohtimaan, mihin ne oikein liittyy. Saatiinkin selville, että leppäkerttu-laatta on usein paikassa, jossa on tapahtunut kuolemaan johtanut rikos ja laattojen tarkoituksena on toimia symbolina järjetöntä väkivaltaa vastaan. Tämän jälkeen olikin aina melko järkyttävää törmätä näihin laattoihin ja miettiä, mitä siinäkin paikassa oli tapahtunut.

Lisää aiheesta: http://onemindmanydetours.wordpress.com/2012/02/07/ladybug-in-all-her-glory/

HALVAT KENGÄT - Miksi kukaan ei ollut aiemmin kertonu, että Hollannissa kengät on tosi halpoja ja kenkäkauppoja on paljon?? Jos oisin tän tienny, en ois ottanu mukaani muita kun jalassa olevat kengät, koska takasin tullessa niitä olikin sitten 14 paria... Ehdottomasti paras Hollannin outouksista!

Lemppari kenkäkauppa <3

Ja vielä viimeisenä kenties Enscheden oma outous, nimittäin...

ILOTULITUKSET - Lähes joka viikonloppu jouduttiin ihmettelemään ulkoa kuulunutta pauketta, jolle ei aina nähty lähdettä. Ihmeteltiin tätä monille muillekin, mutta ne ei muka ollu huomannu mitään. Tulkittiin paukkeen tulevan ilotulitteista ja usein nähtiinkin parvekkeiltamme, kuinka Volksparkissa tai Twenten stadionilla ammuttiin raketteja oikein kunnolla. Tuo ilotulitus-intous oli mun mielestä varsin erikoista, etenkin kaupungin historiaa ajatellen. Enschedessähän on vuonna 2000 sattunut vakava onnettomuus, kun ilotulitevarasto räjähti. Tuossa onnettomuudessa kuoli 23 ihmistä ja loukkaantui satoja, joten en ihan ymmärrä, miten ilotulitteet voi kuitenkin edelleen olla niin suosittuja tuolla.

Enscheden onnettomuudesta: http://en.wikipedia.org/wiki/Enschede_fireworks_disaster

Erittäin loistava kuva Volksparkin ilotulituksesta mun parvekkeelta käsin...

Tää viiminen outous oli niin ikävä, että laitan tähän loppuun vielä vähän positiivisemman kuvan ja totean, että outouksistaan huolimatta, rakastuin tuohon maahan (ja tiedän, että sen nimi on virallisesti Alankomaat, mutta Hollanti sopii mun suuhun paremmin)! Voisin helposti viihtyä tuolla pitempäänkin, mutta kieltä en luultavasti oppis ääntämään ikinä. Dank je wel, jos oot onnistunu pääsemään tänne asti ja DOEI!

Keskiviikko 18.12. & torstai 19.12. - Doei!

Keskiviikkona olin vielä viimistä kertaa shoppaileen. Näin keskustassa meidän Puolatytöt ja niiden kanssa jutellessa ohi käveli vielä hissanopettajakin. Oli kiva päästä sanoon Puolatytöillekin heipat.

Illalla fiilisteltiin Miian kanssa vielä Hollantia ja juotiin viimiset siiderit meidän jääkaapeista. Loppuilta ja lopulta yökin meni pakkaillessa, kun jostain kumman syystä sitä tavaraa oli kerenny kertymään. Paljon jouduin heittämään roskiinkin (kenen idea oli shoppailla Ikeassa n. neljän kuukauden takia???).

Torstaina sitten aloitettiin Operaatio Kotimatka, mikä ei ollukkaan niin helppo homma! Jo hotellilla ne työntekijät sai hyvät naurut, kun roudattiin pari kassia kerrallaan sinne ala-aulaan ja pyydettiin varaamaan meille tilataksi juna-asemalle, joka tosiaan sijaitsee n. 500 metrin päässä siitä hotellista. Meitä ei niin Miian kanssa naurattanukaan, kun lopulta siinä keskellä aulaa kasassa loju yhteensä kymmenen meidän matkalaukkua. Taksikuskinkin ilme oli aika epäuskonen, kun se tuli meitä hakemaan ja joutu invahissillä nosteleen meidän tavarat autoon.

Asemalla saatiin kamat just ulos taksista, kun nähtiin Ben, joka oli tullu sanoon meille heipat. Oltiin myöhässä meidän aikataulusta ja Benkin oli luullu, et oltiin jo keretty lähtemään, kun oltiin ilmotettu sille aiempi lähtöaika. Kerettiin kuitenkin hyvästeleen Ben, mut sitten sen piti kiirehtiä töihin ja me jäätiin yksin tavaroittemme kanssa. Kehiteltiinkin taktiikka, jonka avulla meidän ei tarvinnu jättää tavaroitamme pois näkyviltämme sillä aikaa, kun roudataan niitä aina vähän matkaa kerrallaan. Kaikkia tavaroita, kun ei vaan saatu kuljetettua kerralla. Lopulta saatiin kaikki ulos asemalaiturille asti, mutta tietenkin junavaunu, johon mahduttaisiin, oli aivan toisessa päässä junaa. Hiki päässä raahattiin kamoja samalla taktiikalla, eli toinen seiso kamojen kanssa sillä aikaa, kun toinen vei osaa junaan. Kun olin viimisillä voimillani rehaamassa vielä viimisiä laukkuja junaan, joku poika tuli auttamaan mua. Vähän sekin ihmetteli, kun näki meidän tavaramäärän, mikä ei meinannu mahtua edes sinne pyörille tarkotettuun vaunuun. :D (Mun ton tavaramäärän aiheuttamaa epätoivoa piristi se, että se poika luuli mun puheen perusteella, et oon brittiläinen, wuhuu!)

Tätä aina Aspen Valleyssa soinutta biisiä kuunneltiin vielä junassa: 

LUOJAN KIITOS tuo junamatka Enschedestä Schipholille ei sisällä yhtään vaihtoa, koska muuten ei ois koskaan selvitty! Lentokentällä olikin jo melko helppoa, kun ensin konduktöörit autto meidän laukut pois junasta, sitten saatiinkin kamat jo niihin lentokenttäkärryihin ja lopulta checkattiin ne lennolle ja päästiin niistä eroon pariks tunniks. Saatiin vielä lentokoneeseen vierekkäiset paikatkin, vaikka alunperin oltiin eri puolilla, koska oltiin varattu lennot eri aikaan.

Lentokentällä pidettiin vielä yllä meidän hollantitapoja, eli SYÖTIIN. Käytiin ainakin cupcakeilla, en muista syötiinkö jotain muutakin, meidät tuntien kyllä. Käytiin tekemässä myös viimiset tuliaisshoppailut. (Koneestakin muistan ruuan :D Saatiin ihan älyttömän hyvältä maistunutta ruisleipää, jonka välissä oli pestoo, tomaattia ja mozzarellaa, nam!)

Kun siirryttiin meidän lähtöportille, oli todella outoo alkaa kuulla ihmisten puhuvan suomea! Oltiin neljä kuukautta voitu Miian kanssa puhua mitä vaan kenestä vaan ja yhtäkkiä se olikin mahdotonta, koska ne ihmiset olis ymmärtäny mitä niistä puhuttiin. Kuunneltiin ja tuijotettiin ihmisiä varmaan ihan hölmöinä ja naurettiin ihan hysteerisinä, kun oltiin niin väsyneitäkin.

Helsingissä jatkettiin Miian kanssa eri suuntiin, kun se lensi vielä Vaasaan ja mua tuli Jasse vastaan ja ajeltiin Jyväskylään. Sain ajaa autoo, oli huippua! Menin mummolaan majailemaan joulun ajaksi, kun ne oli Thaimaassa. En ois tavaroineni mahtunukaan äitille tai iskälle.

Pari ekaa päivää Suomessa olin vaan ihan sekasin, enkä oikein käsittäny missä oon ja et täällä kaikille voi oikeesti puhua suomea. Kuulostaa hullulta, mutta se oli oikeesti tosi outoa!

Musta oli ihanaa olla Enschedessä vaihto-oppilaana - Hollanti oli huippu ja haluan sinne takasin! (Ja itse asiassa ikävöitiin Miian kanssa molemmat niin paljon Hollantiin, että kun meidän koulun Saxionista tullu vaihtari kerto meille halvoista lentolipuista, niin varattiin matka ja parin viikon päästä päästäänkin takas viideks päiväks! Ehkä innostun taas vuoden päästä kirjottamaan siitä reissusta?)

Vielä loppuun toinen Aspen Valleyssa aina soinut biisi: 

Tiistai 17.12. - Viiminen Pub Quiz

Päivällä meillä oli Miian kanssa M&O-koe. Siinä oli sata kysymystä joihin oli oikein/väärin -vastausvaihtoehdot ja 70 piti saada oikein. Aika lottoomiseks meni (, mutta läpi päästiin!)  Kokeen jälkeen hoidettiin vielä asioita koululla.

Illalla meillä oli viiminen pubivisa, yhyy!! Tomppa oli taas muistanu meitä Facebookissa:

"The final quiz of this year.
Of course it'll be Christmassy!
And we are going to say goodbye to our Finnish friends from Hölökynkölölyn who are going back to Suomi! We'll miss 'em."

Edustettiin Miian kanssa kahestaan meidän Hölökyn Kölökyn -joukkuetta ja menestyttiin ennätyksellisen hyvin! Puoleen väliin asti oltiin kuulemma johdossa ja Tom oli ihan ihmeissään! :D Ei kuitenkaan sijotuttu palkinnoille, kun oltiin lopulta viidensiä, mutta eipä haitannu, koska Tomppa tarjos meille Jillzit ja me annettiin sille Salmari-pullo, mikä viimeks luvattiin. Oltiin kyllä pettyneitä, kun hollantilaiset ei ollu Salmarin mausta millänsäkään, ne kun on täällä tottunu salmiakkiin. 

Oi meidän ihana Pub Quiz! <3

Tää kuva on aivan järkyttävä, mutta Pub Quiz <3

Maanantai 16.12. - Münsterissä Innovalaisten kanssa

Innovalaiset kutsu meidät niiden mukaan Saksaan joulumarkkinoille jo aikaisin syksyllä ja tottakai me haluttiin lähteä mukaan. Maanantaina tavattiin ne sitten juna-asemalla ja lähdettiin 9.26 junalla Münsteriin. Suunnistettiin ekana joulumarkkinoille, mistä kaikki sai lähteä omaan tahtiin kiertelemään mihin halus. Nuo joulumarkkinat oli paljon pienemmät tietenkin, ku Kölnissä, joten ne oli nopeesti kierretty.

Joulukuun 16. Saksassa

Taas oli suomalaista hunajaa. Tosta myyjästä ei kyllä saatu selville, et oliks se suomalainen.

Seuraavaks mentiinkin Miian kanssa kattomaan Münsterin katedraalia, jossa on 1500-luvulla rakennettu kello, joka käy edelleen kuulemma tarkasti. Ben selitti meille, et kun se kello lyö kakstoista, niin siinä tapahtuu jotain erikoista? En muista mitä se siitä tarkalleen kerto, mutta ei kuitenkaan löydetty koko kelloa.

Me viihdyttiin Münsterissa niin paljon, et jäätiin sinne vielä, kun innovalaiset lähti takasin. Kierreltiin ympäriinsä ja rakastuttiin kumpikin tohon kaupunkiin! Siellä oli niin ihania vanhoja taloja kun uusia rakennuksiakin ja muutenkin jotenkin tosi erilaisia tunnelmia yhden pienehkön kaupungin sisällä. Toi oli ehkä mun lemppari kaikista paikoista, joissa käytiin syksyn aikana! 

Tällä kertaa meidän ruokavalinta ei kyllä osunu yhtään kohdalleen, kun taas nälkäsinä mentiin tyyliin vaan ensimmäiseen paikkaan, mikä löydettiin. Se paikka oli kiinalainen, jonka työntekijät ei puhunu yhtään englantia, eikä me luettu ruokalistaa saksaksi yhtään niin sujuvasti, kun hollanniksi. Paikattiin tätä virhettä sillä, et käytiin myöhemmin vielä Starbucksissa.

Kuin kaunista! Nää kuvat ei tee yhtään oikeutta tolle paikalle,

Joulumarkkinoilla oli myös seimi.

Lähtisin Münsteriin koska vaan uudestaan!