Lauantai 16.11. ja sunnuntai 17.11. - Sinterklaas Amsterdamissa

Lauantaina heräsin siihen, kun Sinterklaas-kulkue marssi tästä hotellin ohi. Sinterklaas on siis tavallaan hollantilainen versio joulupukista, mutta kuitenkin toisaalta ihan eri asia. Sinterklaasia juhlitaan jo näin marraskuun lopussa ja sitten suurin juhlapäivä on 5. joulukuuta, Sinterklaasin syntymäpäivänä. Enemmän hollantilaisesta joulusta voi lukea mm. täältä: http://kotiliesi.fi/joulu/joulupuuhaa/joulu-hollannissa. Hieman erilaisia perinteitä kuin Suomessa. Sunnuntaina päästiinkin näkemään oikein Sinterklaaskin, joten kerron siitä lisää kohta.

Illalla, kun olin menossa ruokakauppaan nahkatakki päällä, joku tyttö hississä kauhisteli, et en kai oo menossa ulos, kun siellä on niin kamalan kylmä. Se oli vissiin vähän lämpösemmästä maasta... Tänään oli muuten ihan outo sumu koko päivän!

Sunnuntaina käytettiin sitten taas yhdet meidän halvoista junalipuista ja lähdettiin Amsterdamiin kattomaan minkälainen Sinterklaas-kulkue siellä on. Jo junassa nähtiin lapsia Zwarte Piet -asuissaan ja heti Amsterdamin keskustaan saapuessamme, nähtiin talojen seinustoilta roikkuvia Zwarte Pietejä. Tuo Zwarte Piet onkin mun mielestä oudoin juttu tässä Hollannin "joulussa". Zwarte Pietille oon kuullu monta selitystä, mm. että se on alunperin kuvannut Sinterklaasin auttamia orpolapsia tai muita avun tarpeessa olleita, joita tuo "Pyhä Nikolaas" on auttanut palkkaamalla ne apureikseen. Nykyäänhän lapsille kuulemma kerrotaan, että Pieten naama on sotkeentunut, kun se on tullut savupiipun kautta tuomaan lahjoja.

 Mut kyllä se vaan aika härskin näköstä ainakin näin ulkopuolisen silmin oli, kun kaupunki on täynnä ihmisiä, jotka on maalannut naamansa mustaksi ja huulensa punasiksi. Ja ymmärrän kyllä niidenkin ihmisten kannan, jotka pitää Zwarte Pieteniä rasistisena, koska johan tuo "tummaihoinen Sinterklaasin apurina" kuulostaa melko epäilyttävältä... Toisaalta, vastahan meillä suomalaisissakin lehdissä puhuttiin siitä, onko joulutortut hakaristin näkösiä... Ja kun juttelin tästä Zwarte Pietenistä meidän luokan hollantitytön kanssa, niin se selitti kaiken tän sillei, ettei se kuulostanut yhtään rasistiselta.

Sitä mä en kyllä vieläkään ymmärrä, että mitä tekemistä Espanjalla on tän hollantilaisen joulun kanssa. Lapsillehan on täällä kerrottu, että jos ne ei käyttäydy kiltisti, niin Zwarte Piet vie ne Espanjaan. Ja kun on kuultu noita Sinterklaas-lauluja, niin joissain niissäkin lauletaan espanjaksi, todella outoa!

Mut sen voin ainakin sanoa, että tää hollantilaisten juhla on totisesti riehakkaampi, kuin suomalainen joulu! Mentiin oottelemaan Sinterklaas-kulkuetta Dam-aukiolle, josta tiedettiin kulkueen menevän, ja siellä olikin isot bileet jo pystyssä. Siellä oli älyttömästi porukkaa ja esiintymislavalla laulo ja tanssi Zwarte Pietit, joiden esitys heijastettiin isolle näytölle. Yritän laittaa tähän mun erittäin hyvälaatuisen ja taidokkaasti kuvatun videon, josta ehkä hieman voi nähdä ja kuulla tota tunnelmaa. (Noi laulujen "hei-hei-hei"-huudot alko pikkuhiljaa ärsyttään, kun niitä toistettiin sata kertaa!)

Joitain Sinterklaasiksi pukeutuneitakin näky, mutta suurin osa oli kyllä Zwarte Pietejä.

Kuka löytää Sinterklaasin hiipan? :DD

Jotkut osoitti mieltään Zwarte Pietiä vastaan.

Kun Sinterklaas jatko matkaansa ja tuolta aukiolta pääsi vihdoin liikkumaan poiskin, lähdettiin me shoppailemaan. Mitään en kuitenkaan taas löytänyt. Jossain vaiheessa oltiin tosi nälkäsiä ja perinteisesti haahuiltiin ympäriinsä löytämättä kunnollista ruokapaikkaa, joten kun lopulta nähtiin pannukakku-ravintola, niin mentiin sinne, kun se näytti ulkoapäin niin idylliseltä. No sisäpuoli ei niin idyllinen ollutkaan, mutta saatiinpahan edes jotain ruokaa. 

Mun tomaatti-mozzarella-pesto-pannari

 

Syömisen jälkeen käytiin vielä parissa kaupassa ja sitten lähdettiinkin jo juna-asemalle päin. Ostettiin aseman Starbucksista jälkkäriks palat juustokakkua junaevääks ja junassa huomasinkin, että vaikka olin kyllä tilannut ja maksanut vaan yhden, niin mun pussista löytykin kaksi palaa! Se kakku oli kyllä niin hyvää, että eipä haitannut yhtään - sainpahan herkutella vielä seuraavanakin päivänä ;)

 

Loppuun vielä hollantilainen "joululaulu". (vähän eri maata meidän Varpusiin jouluaamuna verrattuna...) Tossa videossa laulavat De Pietentoppersit esiinty muuten siellä Dam-aukiollakin - aivan samoilla koreografioilla! :D

Torstai 14.11. ja perjantai 15.11.

Torstaina oltiin harjottelussa. Nyt me oltiin vihdoin saatu otettua kuvat kaikista tytöistä ja tänään meidän missiona olikin jutella jokaisen tytön kanssa yksitellen ja antaa niiden valita omasta mielestään parhaat kuvat, jotka suurennettaisiin meidän valokuvanäyttelyyn. 

Illalla katottiin Pitch Perferct, kun Miia ei sitä vielä ollu nähny.

 Perjantaina käytiin Goody'sissä syömässä ja illalla katottiin Vain Elämää ja Tartu Mikkiin :D

Kuvat otettu 26.10.

Maanantai 11.11., tiistai 12.11. ja keskiviikko 13.11.

Meidän koulun edessä on aivan uniikki liikennevalo, tää on kuulemma ainoa koko Hollannissa! Ja tää valo siis tarkottaa, että kadun saa ylittää omalla vastuulla... Autoilla on vihree, eli ne saa tulla, mutta jos autoja ei tule, niin jalankulkijat saa ite arvioida mennäkkö vai eikö mennä :DD

 Maanantaina olin reipas ja heräsin jo 8.20 - vapaapäivänä! Lähettiinkin jo ennen siivoojan tuloa ja mentiin koululle, koska meillä oli siellä asioita hoidettavana. Ensin käytiin kirjastossa ja sitten yritettiin lunastaa leffaliput, joita tarjottiin vaihtareille ja joihin oltiin ilmottauduttukin. No se ei ollutkaan niin helppo homma, koska meillä ei ole hollantilaisia pankkikortteja, eikä sinne Studentenbalieen voi maksaa käteisellä. Onneks meidän luokkalaiset on yleensä melko avuliaita, joten nytkin laitettiin vaan viestiä meidän luokan whatsapp-ryhmään ja saatiin sovittua, et meidän luokan hollantipoika tulee auttamaan meitä, kun tulee koululle kahdelta. 

Täällä saa kirjakaupastakin viiniä! Hieman eri meininki kun Suomessa...

 No kello oli siinä vaiheessa vasta jotain 10.30, joten meillä ois Miian kanssa aika paljon aikaa ennen sitä kahta. Onneks meillä oli kuitenkin paljon asioita myös keskustassa hoidettavana. Täällä ei kuitenkaan melkein mikään paikka oo auki maanantaiaamuisin, mikä huomattiin vasta nyt... No onneks ruokakauppa oli sentään auki, joten saatiin se es hoidettua. Kahdelta käytiin sitten treffaan poikia koululla ja hollantipoika makso meidän leffaliput (tai siis me tietty maksettiin sit sille). Sitten jätettiin pojat tekemään yhtä koulutehtävää ja lähdettiin ite shoppailemaan. Tällä kertaa kaupatkin oli jo auki ja sain ostettua mm. mysteeripelin, jota on pelattu monesti Ninnalla.

Tältä näyttäisin otsahiuksilla :D

 Illalla oltiin Miian kanssa kahestaan vielä meille uudessa pubivisassa (ja uudessa pubissa!) irkkupubi Molly Malonessa. Visassa ei taas yllättäen pärjätty yhtään, vaikka kysymykset olikin ehkä vähän helpompia kun meidän vakkaripaikassa. Oltiin taas viimisiä, vaikka meidän tiiminimi oli Fiksut. Mut parasta tuolla paikassa oli se, et sieltä sai Somersbytä! 

... ja tältä tollanen ihme maski naamalla!

 Tiistaina ja keskiviikkona ei ollu oikein mitään erikoista, kun meidän luokkakaveritkin lähti Brysseliin reissuun (me ei jaksettu, kun siellä kerran jo käytiin).

Lauantai 9.11. ja sunnuntai 10.11.

Lauantaina oltiin suomityttöjen kanssa Aspen Valleyssa ja sunnuntaina käytiin Miian kanssa De Katerissa syömässä ihan todella hyvää kanawrappia! Siinä wrapissa on sisällä mm. saksanpähkinöitä ja se on oikeesti aivan älyttömän hyvää! Ja tossa De Katerissa on sekin hyvä puoli, että siinä on lämmitetty terassi, jossa tarkenee istua vieläkin! Meillä oli jopa hieman kuuma... Ja se on ihan Oude Marktin reunalla, joten siinä on yleensä kiva istuskella ja kattella ihmisiä. Sunnuntaina illalla katottiin Miian kanssa How I Met You Motherin yhdeksännen kauden jaksoja.

Keskiviikko 6.11., torstai 7.11. ja perjantai 8.11.

Keskiviikko, torstai ja perjantai meni aikalailla yhtä meidän koulutehtävää tehdessä. Tehtävänähän oli siis kirjoittaa puhe siitä näkökulmasta, että minut oli juuri valittu kuvitteellisen maan, Saxionistanin, sosiaaliministeriksi ja nyt pitäisin puheen kansalaisilleni kaikesta, mitä maamme sosiaalityössä aikoisin kehittää ja miten yms. Voin kertoa, että oli aika haastava tehtävä!

Torstaina kuitenkin pidettiin myös taukoa kirjoittamisesta ja keiteltiin glögiä, syötiin Fazerin sinistä ja katottiin dokumentti Hilton, josta meidän luokkalaiset oli puhunu, sekä elokuva Black Swan, joka oli mulle kyllä aivan liian ahdistava!

Aikasemmin päivällä yritin myös vältellä sitä tehtävän tekemistä ja kävin keskustassa, kun Miia oli vinkannut, että yhdessä kaupassa olis taas ihan älyttömän halpoja kenkiä. Ostinpa sitten kahdet mustat nilkkurit lisää... Oli pakko kun halvalla sai! Jannin kannattaa kyllä toivoo, että sillä on saman kokonen jalka kun mulla, koska mun on ehkä pakko luovuttaa edes jotkut noista eteenpäin (jos mulla riittää matkalaukuissa painorajat edes tuoda niitä Suomeen...).

Ja koska yritettiin keksiä ihan mitä vaan muuta tekemistä, ettei tarviis kirjottaa sitä puhetta, niin testattiinpa myös sekin, että Miia mahtuu siihen mun Pariisista ostamaan matkalaukkuun!

Perjantaina vielä loppurutistuksen jälkeen sain kuin sainkin sen tehtävän palautettua määräaikaan mennessä! Sen jälkeen palkittiin ittemme herkkuruualla ja katottiin Vain elämää.

Tiistai 5.11. - harjottelussa ja pubivisassa

vampyyrimaisemaa

Tiistaina otettiin viimiset kuvat harjoittelussa. Tänään teemana oli vampyyriprinsessat tms. ja kuvauspaikkana oli taas ihana Wooldrikspark, missä ei varmaan huonoja kuvia saakaan. Päästiin yllättäen iltapäivällä myös osallistumaan ton meidän harjoittelupaikan avajaisiin. Kielimuurien tai jonkun muun väärinymmärryksen takia luultiin, että nuo avajaiset olis vasta sillon, kun meidän valokuvanäyttelykin olis, mut ne olikin sitten tänään. Kaikki oppilaat oli kiireisiä juhlien valmisteluiden kanssa, joten me Miian kanssa yritettiin auttaa parhaamme mukaan. Ainakin opetettiin yks poika sanomaan "nakkipiilo", "kala", "juusto" ja "suklaa", eli oikeestaan vaan häirittiin kaikkia lapsia ;D

Illalla olikin sitten taas Pubquiz! Joku puolalainen poika halus välttämättä liittyä meidän tiimiin, vaikka ei kovin innoissaan sitä oltu porukkaan päästämässä - "Well, we're gonna speak Finnish a lot!" Sen pojan takia oltiin tällä kertaa TOISIKS viimisiä, eikä siis voitettu palkintoo :( Onneks voittajajoukkue jako palkintonsa kaikkien joukkueiden kanssa, joten ei jääty tyhjin käsin tälläkään kertaa. Se poika uhkas tulevansa seuraavallakin kerralla meidän joukkueeseen ja tuovansa kaverinsakin.... Kyllä Hölökynkölökyn on parempi vaan meidän alkuperäisjäsenillä, joten ne pojat ettiköön oman joukkueensa!

Lauantai 2.11., sunnuntai 3.11. ja maanantai 4.11.

 

Lauantaina oltiin Ninnalla ja pelattiin taas mysteeripeliä ja Dobblea. Haluan ton Dobblen itellenikin! (Ja mysteeripelin jo ostinkin.) Keskustassa oltiin Friendsissä ja Rocksissa, mikä olikin ihan kiva uus tuttavuus, vähän ku Wartti Seinäjoella. Siellä oli myös meidän pubivisan juontaja, joka olikin ilahtunu meidät nähdessään - "HÖLÖKYNKÖLÖKYN!" Tuo oli kuulemma sen lempibaari.

Sunnuntaina ei ollu mitään erikoista. 

Maanantaina käytiin selvitteleen valokuvien hintoja meidän projektia varten. Eksyttiin sitten vähän muutenkin shoppailemaan ja Miia ostikin semmosen ylimakeen leopardi-weekendkassin (mistä meille meinas melkein tulla tappelu, kun niitä oli vaan yks ;D).

Torstai 31.10. ja perjantai 1.11. - Halloween

Aikasin torstaiaamuna oltiin siis Amsterdamissa, mistä suunnattiinkin heti ensimmäisellä mahdollisella junalla Enschedeen. Matka sujui silence-vaunussa (oonko muuten kertonu, et täällä on junissa sellasiakin?) kaunista auringonnousua ihaillen ja varmaan aikalailla myös torkkuen. 

Enschedessä suunnattiin molemmat heti nukkumaan, koska univelkaa oli taas kertynyt aika kiitettävästi ja Miian etenkin piti hieman keretä lepäämään, koska se sai illalla Suomesta vieraita, kun sen perhe tuli sitä moikkaamaan. Mä sain onneks nukkua niin kauan kun halusin ja nukuinkin sitten ihan iltaan asti. Heti herättyäni laitoin Annalle viestiä, että mitäs tänään, koska tiesin, et torstaisin on aina opiskelijabileet ja etenkin näin Halloweenina kaikki ois varmasti suuntaamassa johonkin. 

Anna vaan epämääräsesti vastas, että nähdään koulun pihassa kymmeneltä ja mennään siitä sitten johonkin bileisiin. No mä en osannu epäillä mitään, vaan kiltisti tottelin. Vasta kun Chiara ja Anna lähti sitten siitä Saxionilta kävelemään päämäärätietosesti johonkin, tajusin kysyä, että mihinkäs me siis oltiinkaan menossa? Päämääränä meillä oli kuulemma Macandra, eli siis semmonen tosi pelottavan näkönen opiskelija-asuntola, johon olin vannonut etten varmana lähtis! Anna ties mun mielipiteen, joten se huijari ei kertonu mulle mihin mut oli viemässä... Semmosia kavereita meillä :D No ehkä mä oisin lähteny noiden mukaan vaikka oisin tiennytkin mihin ollaan menossa, mutta oli tuo ehkä silti pelottavin paikka viettää Halloweeniä ;D Kyllä me vaan asutaan Miian kanssa luksusoloissa verrattuna tohon Macandraan...

Toinen illan kauhunhetkistä liittyi mun toiseen hollantipelkoon, pyöriin! Mähän en oo täällä ollessani kertaakaan ajanu tai ollu pyörän kyydissä. Nyt kuitenkin kaikilla muilla oli pyörät, joten meidän luokan Alvaro yritti houkutella mua sen kyytiin. Kauan yritin vastustella, mutta lopulta mun oli vaan suostuttava. Oli kamalaa! Onneks Macandralta keskustaan on niin lyhyt matka!

Oltiin Friendsissä ja Aspen Valleyssa. Näytän kuulemma kiinalaiselta!

Perjantaina en tehny mitään erikoista.

Keskiviikko 30.10. - Paris, jour trois

Kolmantena, eli viimisenä päivänämme Pariisissa, herättiin aikasin, koska meillä oli vielä paljon tehtävää ja nähtävää. Käytiin hotellin aamupalalla, mikä ei kyllä ollu mitenkään suositeltava, koska siellä ei ollu melkein mitään erikoista ja monet jutut oli myös jo loppunu. (Muutenhan toi hotelli oli ainakin meille aivan loistava sijaintinsa ja palvelunsa takia, joten sitä suosittelisin kyllä mielellään! Art Hotel Eiffeliä siis kannattaa googlailla jos Pariisiin aikoo!) Aamupalan jälkeen luovutettiin huoneemme ja jätettiin tavarat vielä hotellille säilöön.

Ensimmäisenä suunnattiin kattomaan Notre Damea. Sen ympärillä oleva alue oli tosi kivan olonen ja meitä harmittikin, kun oltiin jo syöty aamupalaa, koska tuolla näytti olevan kaikkia kivoja kahviloita yms. Notre Damekin löydettiin, mutta ei jaksettu jäädä jonottelemaan sinne sisälle, vaikka oltiinkin luettu, että pitkätkin jonot sinne yleensä liikkuu tosi nopeasti. Meillä oli tälle päivälle kuitenkin vielä niin paljon tekemistä, että päätettiin jättää tämä jonottelu väliin ja suunnata kohti seuraavaa kohdetta.

Seuraavana käveltiinkin Louvrelle, koska haluttiin nähdä ainakin se pyramidi. Ei oltu varauduttu menemään sisälle asti, koska luultiin, että jouduttais jonottelemaan pitkään, mutta kun nähtiin kyltti, missä luki, että jonotusaika sillä hetkellä olis vaan puol tuntia, päätettiin jäädä hetkeks aikaa siihen jonoon katsomaan, että kuinka nopeasti se liikkuu. Ja yhtäkkiä oltiinkin jo sisällä! Ei varmasti jonotettu edes sitä puolta tuntia. Siinä jonossa meidän edessä oli muuten sellanen brittiläinen äiti poikansa kanssa. Se äiti näytti aina välillä kuuntelevan meidän juttuja ja yhtäkkiä se kääntyikin meihin päin ja kysyi, että puhutaanko me suomea. Se oli kuulemma joskus asunut Unkarissa ja kuullut, että suomi on unkarin sukulaiskieli, joten sen perusteella se kuulemma arvas. Ja pakko se on rueta uskomaan, että niissä kielissä on jotain samaa, koska niin monelta ollaan tosta asiasta jo kuultu!

Yksi syy, minkä takia haluttiin tohon Louvren jonoon jäädä, oli se, että tiedettiin, että sinne pääsee kaikki alle 25-vuotiaat ilmaseksi. Tottakai tollanen pitää siis käyttää hyödyksi, eihän sitä tiedä koska tonne pääsee uudelleen! Passia vilauttamalla päästiinkin suoraan sisälle ja suunnattiin tietysti sen ainoon maalauksen, jonka tiedettiin tuolla olevan, eli Mona Lisan (tai ranskalaisittain la Joconden, tiesittekös sitä?) luo. Mona Lisa olikin helppo löytää kaikkien opastekylttien avulla, eikä siellä ollut niin paljon ihmisiäkään, kun olisin luullut. Kaikki myös aina sanoo, että Mona Lisa on paljon pienempi, kuin ne oli kuvitellu, joten olin varautunu johonkin postimerkin kokoiseen pikku maalaukseen (vähän liioteltuna!), mut eihän se nyt kuitenkaan ihan niiiiin pieni ollut! Oli myös outoa, että siitä sai ihan vapaasti ottaa kuviakin, luulin senkin olevan kiellettyä.

Varmasti tuollakin olis ollut paljon muitakin hienoja maalauksia, mutta niitä meillä ei kuitenkaan ollut aikaa jäädä katselemaan. (Oon muuten joskus ranskantunnilla kuullut, että koko Louvren kiertämiseen, tai siis kaikkien teosten näkemiseen, menisi koko elinikä, eikä sekään taitaisi riittää, jos kaikkia taideteoksia siis haluaisi ihailla pidempäänkin... Onkohan tää totta?) 

Jos Mona Lisan löytäminen oli helppoa, niin tuolta ulos pääseminen olikin sitten työn ja tuskan takana! Yritettiin seurata kaikkia mahdollisia EXIT-kylttejä, mutta joka paikassa nuo ulospääsyt olikin lukittu. Välillä siellä myös kuulu kaikkia ihme hälytysääniä ja yhdessä vaiheessa kuulin jopa kuulutuksen, missä kaikkia vierailijoita kehotettiin siirtymään mahdollisimman pian ulos. Syytä en kuullut, mutta kyllä meinas jo paniikki iskeä, kun kuvittelin mitä kaikkea siellä vois tapahtua. Kukaan muu ei kuitenkaan näyttänyt olevan paniikissa, joten yritin rauhoitella itseäni, että ehkä täältä vielä ulos selvitään. En uskaltanu Miiallekkaan sanoa mitään siitä kuulutuksesta, ettei se kans säikähtäis, koska oltiin jo muutenkin ihan toivottomia, kun ei vaan löydetty ulos! Oli kyllä yks elämäni kauheimmista tilanteista! Loppu hyvin, kaikki hyvin ja Louvrestakin on pihalle selvitty! 

Seuraavana suunnattiinkin kahteen Pariisin suurimpaan ostoskeskukseen, Galeries Lafayetteen ja Printempsiin, missionamme päästä ostamaan kuuluisia Laduréen macaronseja. Herkkujen löytäminen ei yleensäkään oo tuottanu vaikeuksia, ja tälläkin kertaa meillä oli rasialliset macaronseja kädessämme melko nopeasti. Sitten oltiinkin taas hukassa, kun noilla tavarataloilla tosiaan on kokoa aika paljon, eikä osattu tulkita kuuluuko meidän etsimä Paperchase maison-, femme-, vai jopa homme-osastolle, jotka siis kaikki oli omia rakennuksiaan. Ja olikohan siellä vielä ihan vaan "luokatonkin" Galeries Lafayette?

Verensokerikin oli tässä vaiheessa jo niin alhaalla, että oli pakko syödä jotain, että jaksaisi. Eipä siis tarvinnut kauaa miettiä, kun yhden kahvilan ikkunassa näkyi Merveilleux-leivos, jota olin halunnut maistaa! Ei kyllä yhtään vastannut mun odotuksia, koska tuo oli siis pelkkää marenkia, minkä sisällä oli jotain ällömakeeta valkoista höttöä ja päällä vielä suklaata. Aivan liian makeeta mun makuun ja tosta tulikin vaan huono olo :D

Galeries Lafayetten kuuluisa kupolikatto.

 

Tuolta ostoskeskuksilta suunnattiinkin vielä kerran Rue de Rivolille, koska mua oli jäänyt vaivaamaan se 34 euron jättimatkalaukku. Ei kuitenkaan haluttu kävellä koko Rivolia uudestaan läpi, vaan yritettiin päästä metrolla lähemmäs. Jälleen kerran oltiin hieman eksyksissä, mutta lopulta oikea kauppa kuitenkin löytyi ja sain matkalaukun! Sitä olikin sitten mukava raahata takaisin Hollantiin.

Väsynyt minä ja vielä kerran Eiffel!

Oltiin myös jätetty turistikrääsän ostelu taas aivan viime tippaan ja nyt kiireessä yritettiinkin etsiä postikortteja, magneetteja ja avaimenperiä. Kun krääsää oli haalittu tarpeeksi, suunnattiin hotellille hakemaan tavaramme ja siitä sitten metrolla linja-autoasemalle odottelemaan bussia. Ei ihan ehkä sen hirveän tavarapaljoutemme kanssa näytetty siltä, että oltiin oltu reissussa kolme (tai no neljä..) päivää, mutta me molemmat siis ostettiin talvitakit, jotka vei paljon tilaa, joten ei meillä oikeesti ollu niin paljon tavaraa, kuin ehkä näytti. :D

Oltiin taas asemalla sen verran ajoissa, että saatiin samat paikat bussissa, kun tulomatkalla ja seuraava yö vietettiinkin sitten taas bussissa. Kovasti yritin kyllä valvoa, koska rakastan istua autossa (jos oon ottanu matkapahoinvointilääkkeen) ja oishan se nyt ollu siistiä nähdä minkälaisia reittejä siellä esimerkiks Belgian läpi ajeltiin. Toki sillon yöllä ei oikein nähny mitään, kun oli niin pimeetä, joten kyllä siinä uni tuli välillä väkisinkin silmään. Brysseliä kerettiin taas tuijotella, kun oltiin just siihen aikaan taas hereillä. Aamulla puoli seitsemän aikaan oltiinkin sitten taas Amsterdamissa.

Meidän hotellin aula.

Bussissa meillä oli halvat huvit, kun seurattiin paljon tuo heijastuskello aina näytti...