Virallisena Sinterklaas-päivänä ei valitettavasti oltu Hollannissa vaan lähdettiin Miian ja Riinan kanssa retkelle Saksaan. Reissun tarkotuksena oli mennä Kölniin kattomaan joulumarkkinoita.
Just, kun oltiin Miian kanssa kehuskeltu kuinka hyvin meidän junailut täällä on menny ja ihmetelty miten jotkut on sanonu, et Hollannissa junailu on vaikeeta, niin tietysti karma iski takasin. Meillähän oli se netistä ostettu ryhmälippu, jolla sai matkustaa max. viis ihmistä kello yhdeksän jälkeen aamulla päivän ajan niin paljon, kun kerkee. Tiedettiin kyllä sekin, että sillä saa matkustaa vaan taajamajunissa, mutta jotenkin Münsterissa eksyttiin väärään junaan, joten konduktööri käski meidän jäädä seuraavalla pysäkillä, Dortmundissa, pois.
Konduktööri neuvo meille, miten päästäisiin meidän lipulla sinne Kölniin ja sanoi, että Dortmundissa meidän pitäisi odottaa vaan samalla raiteella, kun mihin jäätäis ja 10 minuutin sisään siihen tulis juna, johon meidän pitäs mennä. No sitä junaa ei kuulunu, mutta viereiselle raiteelle tuli joku juna, jonka pääteasema kuulosti niin oudolta, et ajateltiin ettei se ainakaan oo se meidän juna. Odoteltiinkin vaan siinä paikallaan, mutta koska sitä junaa ei vieläkään kuulunu ja oltiin jo aivan jäässä, kun oli niin ÄLYTTÖMÄN kylmä, niin mentiin sisältä kattoon aikatauluja. Ja niinhän se oli, et se viereisen raiteen juna ois ollu se, mihin meidän ois pitäny mennä ja seuraava tulis vasta tunnin päästä. Kyllä ärsytti! Kello oli jo muutenkin paljon, kun kerta oltiin saatu lähteä vasta ysin jälkeen ja nyt jouduttas odottaan vielä tunti lisää.
Päätettiin käyttää tuo tunti hyödyks edes jotenkin ja mentiin syömään. Se olikin hyvä ratkasu, koska löydettiin taas aivan mahtava kahvila, Coffee Fellows. Parasta currykana bagelia ja vaahtokarkkikaakaota! Ei harmittanu enää yhtään niin paljon.
Loput junailut meni taas hyvin ja päästiin Kölniin. Nyt voin todeta nähneeni Kölnin tuomiokirkon, mikä olikin heti juna-aseman vieressä. Tuomiokirkon vieressä oli myös ensimmäiset joulumarkkinat, mitä mentiin tutkimaan.
 |
 |
| Pienimmät piparkakkutalot ikinä, niin söpöjä! |
 | ||
| Minitalot löytyy tästä kuvasta ton oikeenpuolimmaisen valkosen laatikon yläpuolelta. |
Nähtiin koju, missä luki et "suomalaista hunajaa" ja jäätiin vaan vähän matkan päähän tuijottaan sitä ja pohtimaan (ilmeisesti melko kovaan ääneen), et onkohan se myyjä oikeesti suomalainen. "Joo, kyllä mä ihan suomalainen oon" huikkas se myyjä meille takasin. Juteltiinkin sen kanssa sitten hetki ja maisteltiin suomalaista hunajaa. Kerrottiin Miian kanssa, et ollaan Hollannissa vaihdossa ja et meistä on niin outoa, et joku muukin osaa suomea, kun on totuttu puhumaan sitä vaan kahdestaan tai Annan ja Ninnan kanssa.
 |
| Se myyjä näytti vielä ihan Suvi Teräsniskalta! :D |
Seuraava joulutori meillä oli "Enkelten tori". Se oli noista meidän käymistä joulutoreista mun lemppari ja siellä oli niin kaunista, kun esim. puissa oli kaikkia nättejä valoja. Edes sateinen ja kylmä ilma ei haitannu tuolla.
 |
| Lumikuningatar? |
 |
| Söin bratwurstia! Ei ollu kovin hyvää. Miian ja Riinan loimulohi näytti paljon paremmalta, mut halusin maistaa tota, kun kerta Saksassa oltiin :D |
Kolmas joulutori meillä oli Fairytale Market. Mun mielestä tuo oli kyllä aika kaukana satumaisesta ja nuo koristeetkin oli lähinnä pelottavia.
 |
| Fairytale Market... |
Käytiin vielä jossain neljännellä joulutorilla, mistä ostettiin kanelikuorrutettuja pähkinöitä ja manteleita, kun ne tuoksu niin ihanalta kaikkialla. Sen jälkeen palattiin vielä tuomiokirkon torille kiertelemään, kunnes alko niin järkyttävä myrsky, että niitä kojuja jouduttiin alkaa sulkea, kun ne tavarat vaan lenteli ympäriinsä. En oo ikinä ollu noin kovassa myrskyssä! Se tuuli oli niin kova, että se vei muakin mukanaan ja juoksin vahingossa Miian päälle.
 | |||||||||||||||
| Myrskyn jäljiltä ei oltu kovin hehkeinä :D |
Tuolta myrskystä olikin hyvä lähtee junaan ja kotia kohti. Junassa tuli kyllä kylmä, kun kaikki vaatteet oli niin märkiä. Jossain vaiheessa ruettiin myös miettimään, et kello oli jo aika paljon, et meneeköhän Enschedeen asti juniakaan enää. Meidän juna oli tosi paljon myöhässäkin, joten paniikki meinas iskee, kun eihän me voitu aikatauluja kattookaan mistään, kun ei meidän netti toiminu Saksan puolella. Münsterissa huomattiinkin kauhuksemme, et niiden taulujen mukaan viiminen juna oli just menny.
Onneks mentiin sinne aseman aulaan palloilemaan, koska huomattiin, et siellä oli monia muitakin ihmisiä ja ne näytti odottavan jotain. Kuultiin jonkun sanovan Enschede ja mentiin heti kysymään, et mikä on homman nimi. No ei oikein saatu selvää, et mitä se nainen, jolta oltiin kysytty, kerto, mut sen verran ymmärrettiin, et ne ihmiset olis menossa takseilla Enschedeen, koska joku juna ei kulkenu tms. Se neuvo myös, et meidän pitäs mennä laittaan nimet johonkin listaan, niin päästäs kans taksilla Enschedeen junayhtiön piikkiin. Niinhän me tehtiin ja hetken päästä istuttiinkin taksissa kohti Hollantia.
Se kuski ajo aivan tajuttoman kovaa, eikä käyttäny es pitkiä valoja siellä pilkkopimeessä. Sitten mietittiinkin, et jos meille kävis jotain, niin kukaan ei tietäs yhtään, et missä me ollaan. Ei kuitenkaan viittitty huolestuttaa ketään varsinkaan Suomesta enää niin myöhään, joten laitettiin vaan salakavalasti Annalle viesti, et ei varmaan tultas huomenna kouluun, kun oltiin vasta tulossa taksilla Saksasta.
Kun oltiin jo melkein Enschedessä, kuski teki yhtäkkiä liikennevaloissa äkkijarrutuksen, kun tajus, et valot olikin punasena. Sitten se selitti meille, et nyt sen piti alkaa noudattaa liikennesääntöjä, kun oltiin Hollannin puolella, Saksassa se sais siis ajaa miten sattuu.
Turvallisesti päästiin kuitenkin Enschedeen ja nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti